Kotiin paluu tuntuu vähintään yhtä hyvältä, kun suomen mm-kisat konsanaan. Ollaan saavuttu takasin balin saarelle ja kuta beachille. Haikeaa oli paratiisista poistua, täytyy vaan jaksaa ajatella, että takasin pääsee jonain päivänä. Ehtihän tossa ikäviäkin sattua, kun oltiin regei partyis ni siinä sitte joku kävi koukkaamassa Tanjan laukun pöydästä, kun silmä vältti. Päästiin vihdoin eroon siitä vanhasta p.......ta kamerasta ja naarmusista aurinkolaseista eli ei menny mitään tärkeetä ni ei paljoo haitannu. Tänään mennään ostaa Tanjalle uusi hieno laukku tai pariki.  Huomenna sitte lennetään bangkokkiin ja ollaan siellä kun, teillä on suomessa aamu. Meinattiin mennä perinteisesti MBK centerille ostoksille, sieltä saa parhaat farkut, kengät yms. Kait sieltä saa kaiken mitä tarvii. Meillä ei oo kun yksi ilta aikaa löytää tarvittavat. Vielä kerran kiitos ja kumarrus Susannalle ja koko beach bungalows:n porukalle, tulee ikävä. Laitetaan muutamat kuvat paratiisista.

Hattu päätyi jo roskikseen, ens kerralla hommataan uus.

Villa Unggulin aurinko vuoteilta

Oltiin rannalla syömässä

Hotellin uima-allas ja taustalla meri

Jack Sparrow regei laulaja... Rumpuakin tykkäs päristellä

Kissa kavereita meillä riitti, koko saarella ei oo koiria

Paikallisia sieniä, joita kaupiteltiin useassa paikassa, mutta ei kuulunut meidän ruokavalioon

Näkymä botskista matkalla takaisin balille

Auringonlasku kutalla, meijän huoneen partsilta

Budha's questhousen terassilla pahan näkönen hirviö. Vartioi meitä yön.

Otettiin sellaset hiet ittestämme irti, että suomessa voi kokeilla kuntopyöräilyä saunassa päästäkseen samaan tulokseen. Pyöräiltiin saaren toiseen päähän ja vielä kiivettiin tämän saaren korkeimpaan kohtaan ihailemaan maisemia. Täälläkin löytyi aika korkea paikka ja rinne, jota kiivettiin oli erittäin jyrkkä.Pyörä sitte vielä kaikenlisäks hajos toisel puolen, mut onneks sillä pysty kuitenkin rullaamaan takas. Tän päivän ohjelmaan ei kuulu enää muuta kuin lepoa ja snorklausta, sekä syömistä.

Maisemat olivat todella upeat, ei haitannu vaikka kuinka hikeä puski. Uskomattoman kaunista. Tällaista kelpaisi katsella vaikka joka päivä, eikä siihen kyllästyisi.

Huomatkaa meren kaunis väri ja kirkkaus. Taustalla näkyy lombokin saari, jonka päällä vaikuttaisi olevan jatkuvasti pilviä. Tälläkin hetkellä siellä ukkostaa ja sataa kovasti, silti tämä saari välttyy sateilta lähes täysin. Täällä olo aikanamme yhtenä päivänä on satanut ja yhtenä yönä tuli kunnon kuuro.

Tämä puu näytti pitävän koko jyrkännettä paikoillaan kukkulan huipulla.



Hih Hih... Me ollaan kotona gili trawanganilla ja kyllä nyt on hymy herkässä... Ja internet toimii!!! Nyt pommitetaan sitte se kuva galleria viikon ajalta. Pitäkää Kiinni. Jätetään höpinät vähäsemmälle ja nautitaa auringosta.

Kylvettiin muutama pilvinen päivä.

Resortin puutarha.

Jännä etana.

Näkymä resortin pää altaalle.

 

Tässä meijän ihan oma villa.

Ravintolan koriste.

Run Forest run.

Auringon lasku kutalla.

Näkymää respasta.

Lebuan sait beach.

Lebuanilla varastelevia apinoita.

Gili air ranta matkalla trawangille.

Pari päivää vietettiin sellasta synkkää pilvistä keliä, jos sitä täällä voi synkäksi sanoo. Eipä oikeen muuta tehty ku rötväiltiin vaan, syöpöteltiin ja vähän juopoteltiin.

Tänään se taivas taas aukeni todella kuumana ja kärvensi ihoa, kun mentiin kauniille Dreamland beachille. Aalto oli kunnioitettavan korkeaa, eikä uimaan uskaltautunut. Piti vaan rannassa käydä kastautumassa, kun tuntui että pyyhe kastuu pelkästä hiestä. Aika kului mukavasti surffaajia seuraten ja ois itteäkin huvittanut päästä kokeileen lautaa vetten päällä, mutta aallokko ei oikeen tuntunut houkuttelevalta aloittelijalle. Huomen aamulla painellaan Lebuan Sait beachille jolle pitää kävellä jonkun 60 metriä pitkän coralli tunnelin läpi. Varmastikin on hieno näky, täällä nää biitsit on toinen toistaan upeempia. Toivotaan et siellä ois sopivammat aallot ja saisin oman ranta cowboyn opastamaan aallolla ratsastusta, vaikka helpoltahan se näyttää.

Tänä aamuna herättiin kuuden aikaan aivan sairaaseen lintujen lauluun ja nyt illalla sammakot kurnuttaa niin että sisälle raikaa, niitä olikin tossa respalta villalle eli sadan metrin matkalla ihan koko ajan jaloissa. Piti laittaa fikkari kännykkään päälle ettei tallonu niitä. Oli siinä matkalla yksi kiltti torakkakin. Meinattiin jo et pitäsköhän lähtee tonne metsikköön rämpii ja kattoo mitä kaikkee kivaa sieltä löytyisi. Toissa päivänä nähtiin pari etanaa, joista toinen oli uskomattoman mageen näkönen. Lepakoita on joka paikassa, kuten aikasemminkin on tullut selväksi. Söpöt gekot kuuluu vakiovarustukseen kanssa ja yksi isompi tässä meidänkin villassa asuu, se osaa pitää kovaa meteliä aamuisin, semmosta jännää tsägätystä. Sit sitä yrittää sähistä täällä et ne ois hiljaa, mutta vaikutus ei oo sama ku kotipuolessa.

Kyllähän täällä oloon ollaan totuttu ja kuukausi vaikuttaa lyhyeltä ajalta, sitä joutuu jatkuvasti pohtimaan kuinka pääsisi muutamaksi vuodeksi irroittautumaan siitä suomen orjan elämästä, kauheesta synkkyydestä. Täällä tapaamaamme naista lainaten "Mordorista" joka tuntuu suomelle aika hyvältä vertaukselta. Terkkui Susannalle. Hänen blogiaan voitte käydä lukemassa osoitteessa moottoripuuma.blogspot.com.

Nyt sitten pohdimme mitä ensi perjantaina tehtäisiin, kun lähdetään tästä villasta pois. Meillä ei oikeen enää oo hajuu mihin menis, joko pohjoiseen rauhalliseen Lovinaan, ehkä takas Gili saarille tai joudutaan varmaan vetää pitkää tikkua. Meillä on sitten vielä tai oikeestaa enää vajaa viikko aikaa nauttia elämästä, mutta tää reissu on mennyt ihan nappiin ja on ehdottomasti paras reissuistamme.

Edelleenkään ette valitettavasti saa kuvia. Täällä on varmaan joku esto kuvien latauksille. Tiedä häntä. Kuvittelis näin hienos paikas yhteyksien toimivan, mut koko ajan tää netti pätkii. Laitetaan sitte myöhemmin oikeen kunnon galleria, kuhan päästään yhteyksien ääreen taas.