Aamu alkoi ihanalla aamupalalla, jonka jälkeen oli jo pakko päästä rannalle ja snorklaamaan. Heti aamun ensimmäinen snorklaus tarjosi yllätykseen. Noin 60cm kokoinen kilpikonna oli heti Tanjan kiikarissa. Tanja joutui kymmenkunta kertaa minulle viittoilemaan ennen kuin huomasin sen. Se sulautui todella hyvin meriheinään, jota se oli syömassä. Vaikka näkyvyys täällä veden alla on varmaan 25 metriä. Se taisi säikähtää meidän huutelua ja viittoilua sen verran, että lähti uimaan poispäin eikä siinä kauaa vastavirtaan mukana pysytty. Fiilis oli kuitenkin huikea. Itse toisen kerran snorklaamaan lähtiessäni suuntasin samaan paikkaan, jossa aikaisemmin sen näimme ja uskomatonta kyllä siellä se taas oli. Nyt pääsin rauhassa lähestymään sitä, eikä se lähtenytkään karkuun vaan siirtyili hitaasti ruoho mättäältä toiselle. 15 minuutin ajan seurailin sen puuhia jopa metrin päästä, mutta en uskaltanut mennä koskemaan. Uskomattoman upea eläin ja niin sulava veden alla. Kyllä harmittaa ettei ole kunnon kameraa, jolla saisi muistoja vedenalta. Täällä on myös pienen pieniä meduusoja joista yhden näin kun aurinko sattui oikeasta kulmasta paistamaan. Aluksi ihmeteltiin miten välillä aina tuli outo pistos käteen, kunnes huomasimme, että jäljet olivat rivissä. Ei niistä onneksi kauaa pysyvää haittaa ole. kolmannen kerran snorklaamaan mennessäni ihan sattumalta taas sama konna edessä vain kolmen metrin päässä. Tällä kertaa seurasin sitä korallin laidalle, josta alkaa jyrkkä syvänne, jonne en sitä enää uskaltanut seurata vaan se lipui hiljalleen sinisen meren syvyyksiin.

Vuokrattiin tänään pyörät 100.000rp molemmille kahdeksi päiväksi. Päätimme lähteä pyöräilemään saarta ympäri. Toiselle puolelle päästyämme pysähdyimme syömään paikalliset sapuskat, jotka olivat jälleen maittavat. Jo tässä vaiheessa alkoi pieni tuulenvire käymään ja me lähdimme suuntaamaan saaren etelä kärkeä kohti. 5 minuuttia edettyämme alkoi pieni sade, jota suojauduimme puun alle. siellä tovin oltuamme totesimme, ettei sade haittaa ja jatkoimme matkaa, kunnes sadan metrin päässä näkyi kaatosade tulevan kohti. Eikun taas puun alle, joka ei tällaiselta sateelta suojannut ollenkaan. Siitä sitten äkkiä fillarin selkään ja vain 50 metrin päässä olisi ollut sateensuoja jonne pääsimme paikallisten seuraan. Toisella puolen tietä oli  ravintola, jota emme aluksi huomanneet. Saman sade suojan löysivät myös brittitiläinen pariskunta, joista mies tarjosi snorkkelia kun lähdimme ylittämään tietä ravintolan puolelle. Siellä sitten vietimmekin seuraavan puoli tuntia. Vaatteet olivat jo niin märät että niistä pystyi rutistamaan vettä. Onneksi kesä kuivaa, minkä kastelee.

Päätimme myös, että haluamme jäädä tänne pari päivää pitempään ensi perjantaihin saakka. Toivottavasti vaan lauttavuoron vaihto sujuu ongelmitta. Nyt lähdetään syömään ja juomaan.