Kotiin paluu tuntuu vähintään yhtä hyvältä, kun suomen mm-kisat konsanaan. Ollaan saavuttu takasin balin saarelle ja kuta beachille. Haikeaa oli paratiisista poistua, täytyy vaan jaksaa ajatella, että takasin pääsee jonain päivänä. Ehtihän tossa ikäviäkin sattua, kun oltiin regei partyis ni siinä sitte joku kävi koukkaamassa Tanjan laukun pöydästä, kun silmä vältti. Päästiin vihdoin eroon siitä vanhasta p.......ta kamerasta ja naarmusista aurinkolaseista eli ei menny mitään tärkeetä ni ei paljoo haitannu. Tänään mennään ostaa Tanjalle uusi hieno laukku tai pariki.  Huomenna sitte lennetään bangkokkiin ja ollaan siellä kun, teillä on suomessa aamu. Meinattiin mennä perinteisesti MBK centerille ostoksille, sieltä saa parhaat farkut, kengät yms. Kait sieltä saa kaiken mitä tarvii. Meillä ei oo kun yksi ilta aikaa löytää tarvittavat. Vielä kerran kiitos ja kumarrus Susannalle ja koko beach bungalows:n porukalle, tulee ikävä. Laitetaan muutamat kuvat paratiisista.

Hattu päätyi jo roskikseen, ens kerralla hommataan uus.

Villa Unggulin aurinko vuoteilta

Oltiin rannalla syömässä

Hotellin uima-allas ja taustalla meri

Jack Sparrow regei laulaja... Rumpuakin tykkäs päristellä

Kissa kavereita meillä riitti, koko saarella ei oo koiria

Paikallisia sieniä, joita kaupiteltiin useassa paikassa, mutta ei kuulunut meidän ruokavalioon

Näkymä botskista matkalla takaisin balille

Auringonlasku kutalla, meijän huoneen partsilta

Budha's questhousen terassilla pahan näkönen hirviö. Vartioi meitä yön.

Otettiin sellaset hiet ittestämme irti, että suomessa voi kokeilla kuntopyöräilyä saunassa päästäkseen samaan tulokseen. Pyöräiltiin saaren toiseen päähän ja vielä kiivettiin tämän saaren korkeimpaan kohtaan ihailemaan maisemia. Täälläkin löytyi aika korkea paikka ja rinne, jota kiivettiin oli erittäin jyrkkä.Pyörä sitte vielä kaikenlisäks hajos toisel puolen, mut onneks sillä pysty kuitenkin rullaamaan takas. Tän päivän ohjelmaan ei kuulu enää muuta kuin lepoa ja snorklausta, sekä syömistä.

Maisemat olivat todella upeat, ei haitannu vaikka kuinka hikeä puski. Uskomattoman kaunista. Tällaista kelpaisi katsella vaikka joka päivä, eikä siihen kyllästyisi.

Huomatkaa meren kaunis väri ja kirkkaus. Taustalla näkyy lombokin saari, jonka päällä vaikuttaisi olevan jatkuvasti pilviä. Tälläkin hetkellä siellä ukkostaa ja sataa kovasti, silti tämä saari välttyy sateilta lähes täysin. Täällä olo aikanamme yhtenä päivänä on satanut ja yhtenä yönä tuli kunnon kuuro.

Tämä puu näytti pitävän koko jyrkännettä paikoillaan kukkulan huipulla.



Hih Hih... Me ollaan kotona gili trawanganilla ja kyllä nyt on hymy herkässä... Ja internet toimii!!! Nyt pommitetaan sitte se kuva galleria viikon ajalta. Pitäkää Kiinni. Jätetään höpinät vähäsemmälle ja nautitaa auringosta.

Kylvettiin muutama pilvinen päivä.

Resortin puutarha.

Jännä etana.

Näkymä resortin pää altaalle.

 

Tässä meijän ihan oma villa.

Ravintolan koriste.

Run Forest run.

Auringon lasku kutalla.

Näkymää respasta.

Lebuan sait beach.

Lebuanilla varastelevia apinoita.

Gili air ranta matkalla trawangille.

Pari päivää vietettiin sellasta synkkää pilvistä keliä, jos sitä täällä voi synkäksi sanoo. Eipä oikeen muuta tehty ku rötväiltiin vaan, syöpöteltiin ja vähän juopoteltiin.

Tänään se taivas taas aukeni todella kuumana ja kärvensi ihoa, kun mentiin kauniille Dreamland beachille. Aalto oli kunnioitettavan korkeaa, eikä uimaan uskaltautunut. Piti vaan rannassa käydä kastautumassa, kun tuntui että pyyhe kastuu pelkästä hiestä. Aika kului mukavasti surffaajia seuraten ja ois itteäkin huvittanut päästä kokeileen lautaa vetten päällä, mutta aallokko ei oikeen tuntunut houkuttelevalta aloittelijalle. Huomen aamulla painellaan Lebuan Sait beachille jolle pitää kävellä jonkun 60 metriä pitkän coralli tunnelin läpi. Varmastikin on hieno näky, täällä nää biitsit on toinen toistaan upeempia. Toivotaan et siellä ois sopivammat aallot ja saisin oman ranta cowboyn opastamaan aallolla ratsastusta, vaikka helpoltahan se näyttää.

Tänä aamuna herättiin kuuden aikaan aivan sairaaseen lintujen lauluun ja nyt illalla sammakot kurnuttaa niin että sisälle raikaa, niitä olikin tossa respalta villalle eli sadan metrin matkalla ihan koko ajan jaloissa. Piti laittaa fikkari kännykkään päälle ettei tallonu niitä. Oli siinä matkalla yksi kiltti torakkakin. Meinattiin jo et pitäsköhän lähtee tonne metsikköön rämpii ja kattoo mitä kaikkee kivaa sieltä löytyisi. Toissa päivänä nähtiin pari etanaa, joista toinen oli uskomattoman mageen näkönen. Lepakoita on joka paikassa, kuten aikasemminkin on tullut selväksi. Söpöt gekot kuuluu vakiovarustukseen kanssa ja yksi isompi tässä meidänkin villassa asuu, se osaa pitää kovaa meteliä aamuisin, semmosta jännää tsägätystä. Sit sitä yrittää sähistä täällä et ne ois hiljaa, mutta vaikutus ei oo sama ku kotipuolessa.

Kyllähän täällä oloon ollaan totuttu ja kuukausi vaikuttaa lyhyeltä ajalta, sitä joutuu jatkuvasti pohtimaan kuinka pääsisi muutamaksi vuodeksi irroittautumaan siitä suomen orjan elämästä, kauheesta synkkyydestä. Täällä tapaamaamme naista lainaten "Mordorista" joka tuntuu suomelle aika hyvältä vertaukselta. Terkkui Susannalle. Hänen blogiaan voitte käydä lukemassa osoitteessa moottoripuuma.blogspot.com.

Nyt sitten pohdimme mitä ensi perjantaina tehtäisiin, kun lähdetään tästä villasta pois. Meillä ei oikeen enää oo hajuu mihin menis, joko pohjoiseen rauhalliseen Lovinaan, ehkä takas Gili saarille tai joudutaan varmaan vetää pitkää tikkua. Meillä on sitten vielä tai oikeestaa enää vajaa viikko aikaa nauttia elämästä, mutta tää reissu on mennyt ihan nappiin ja on ehdottomasti paras reissuistamme.

Edelleenkään ette valitettavasti saa kuvia. Täällä on varmaan joku esto kuvien latauksille. Tiedä häntä. Kuvittelis näin hienos paikas yhteyksien toimivan, mut koko ajan tää netti pätkii. Laitetaan sitte myöhemmin oikeen kunnon galleria, kuhan päästään yhteyksien ääreen taas.

Eilen tultiin vasta neljän aikaan uudelle hotellille, kun vene oli hieman myöhässä. venematka meni tosi hyvin vaikka tuulikin ja aalokkoa oli korkeaa. Nämä speedboatit ei paljoa aallosta välitä, täysillä eteenpäin sano kapteeni. Käytettiin muuten oceanstar yhtiön palveluita, mutta todennäköisesti muut yhtiöt on aivan samanlaisia.

Tämä uusi hotelli/villa oli kyllä todella upea saapuessamme, emmekä varmasti näin hienossa paikassa ole aikaisemmin olleetkaan, tosin eipä tämä oikein meitä varten olekkaan, kun olemme tottuneet kulkemaan kävellen ja pyörillä ja täällä olet aina kiinni muiden aikatauluissa. valitettavasti paikan hintataso on myös kolminkertainen muihin paikkoihin joissa olemme aikaamme viettäneet. Täältä on kuljetukset edestakaisin joka päivä joko kutalle, nusa dusaan, lebuan beachille tai dreamland beachille. Resortti sijaitsee keskellä ei mitään ja täältä on pakko kulkea autokyydillä jonnekin, jos ei omalla villalla jaksa hengailla. Onneksi taksit ovat edullisia täällä, niin voi päivällä lähteä hotellin järjestämällä kyydillä muualle ja tulla illalla tai yöllä taksilla takaisin, koska hotellin järjestämät kyydit loppuvat jotain kuuden aikoihin illalla.

Eilen oli pakkorako illalla lähteä syömään ja hotellin respan mies suositteli Jimbaranin kuuluisaa kala ravintoloiden mekkaa, jonne kuljetukset olivat ilmaiset. Siellä sitten syötiin punaista snapperia ja tiikeri rapuja,, jotka tarjoiltiin riisin ja jonkinlaisen vihannes härdellin kera. Ruoka oli hyvää ja vatsat saatiin täyteen, tähän mennessä kalleimpaan hintaan 40 e kahdelle... Olisi voinut jättää väliin, kun suomessakin syö jo samaan hintaan. Tänään onkin sitten ollut reissun ainoa sadepäivä ja odotellaan, josko tästä pääsisi lähtemään kutalle iltaa viettämään ja syömään. Yleensä täällä tuo ilma kirkastuu jokseenkin nopsaan sateen jälkeen, mutta tänään on spesiaali ja sade on ollut pitkään kestävää tihkusadetta.

Valitettavasti myös internet yhteys on tähän astisista heikoin, enkä ainakaan nyt saa kuvia lisättyä, yritän sitten myöhemmin uudestaan.

Aika gili trawanganilla alkaa olla takana ja viimeistä iltaa täälä vietämme blogia rannalla kirjoitellen. Paikalliset kävivät vielä sytyttämässä meille kokonkin rantaan.

Ollaan tavattu täällä mukavia ihmisiä mm. yksi suomalainen, joka on jo vuoden kiertänyt Aasiaa ja on jo seitsemättä kertaa täällä trawanganilla. Olemme myös hengailleet paikallisen reggae bändin jäsenten kanssa, he ovat erittäin hyviä soittajia ja äärettömän mukavia tyyppejä muutenkin. Tapasimme myös Virolaisen pariskunnan joka on työskennellyt Australiassa vuoden ja meinaavat vielä toisen mokoman olla sielle, he lähtivät tänä aamuna australiaa kohden. Meidän seuraava taival on jälleen balin saarella, jimbaran nimisessä paikassa, kattellaan siitä juttua sitte myöhemmin. Täällä käyvimme katsomassa upeaa auringon laskua toisella puolella saarta ja syötiin rannalla tapaksia. Taustalla näkyy balilainen tulivuori.

Täällä ei sinänsä ole meille niin paljoa aktiviteettejä, muuta kuin snorklaaminen, pyöräily ja tietysti syöminen. Ruoka on ollut todella maukasta ja vain kerran olemme olleet pettyneitä annokseen. Toki saarella on myös mahdollisuus surffaukseen ja sukeltamiseen, mutta meidän budjetti ei antanut periksi näille huvituksille.











Olemme olleet pääasiassa coral beachillä, joka on rauhallisempi, kuin pääranta. Päärannalla on joka ilta kovat hulinat. Taikasienien tarjonta on runsast, mutta ei häiritsevää vaan oikeastaaan huvittavaa. Baarit ovat pääasiassa auki sulkemiseen saakka :).






Näihin maisemiin ja näihin tunnelmiin,  jotka ovat jopa hieman haikeat kun täältä joutuu pois lähtemään... Tämä on ehdottomasti paikka, jonne kannattaa palata. Se on lupaillut huomisksi kunnon tuulta ja merimatkasta voi tulla mielenkiintoinen. Nyt me lähdetään taas syömään, taitaa olla neljäs kerta tänään ja sitten vielä kuuntelemaan parit reggae biisit.


Aamu alkoi ihanalla aamupalalla, jonka jälkeen oli jo pakko päästä rannalle ja snorklaamaan. Heti aamun ensimmäinen snorklaus tarjosi yllätykseen. Noin 60cm kokoinen kilpikonna oli heti Tanjan kiikarissa. Tanja joutui kymmenkunta kertaa minulle viittoilemaan ennen kuin huomasin sen. Se sulautui todella hyvin meriheinään, jota se oli syömassä. Vaikka näkyvyys täällä veden alla on varmaan 25 metriä. Se taisi säikähtää meidän huutelua ja viittoilua sen verran, että lähti uimaan poispäin eikä siinä kauaa vastavirtaan mukana pysytty. Fiilis oli kuitenkin huikea. Itse toisen kerran snorklaamaan lähtiessäni suuntasin samaan paikkaan, jossa aikaisemmin sen näimme ja uskomatonta kyllä siellä se taas oli. Nyt pääsin rauhassa lähestymään sitä, eikä se lähtenytkään karkuun vaan siirtyili hitaasti ruoho mättäältä toiselle. 15 minuutin ajan seurailin sen puuhia jopa metrin päästä, mutta en uskaltanut mennä koskemaan. Uskomattoman upea eläin ja niin sulava veden alla. Kyllä harmittaa ettei ole kunnon kameraa, jolla saisi muistoja vedenalta. Täällä on myös pienen pieniä meduusoja joista yhden näin kun aurinko sattui oikeasta kulmasta paistamaan. Aluksi ihmeteltiin miten välillä aina tuli outo pistos käteen, kunnes huomasimme, että jäljet olivat rivissä. Ei niistä onneksi kauaa pysyvää haittaa ole. kolmannen kerran snorklaamaan mennessäni ihan sattumalta taas sama konna edessä vain kolmen metrin päässä. Tällä kertaa seurasin sitä korallin laidalle, josta alkaa jyrkkä syvänne, jonne en sitä enää uskaltanut seurata vaan se lipui hiljalleen sinisen meren syvyyksiin.

Vuokrattiin tänään pyörät 100.000rp molemmille kahdeksi päiväksi. Päätimme lähteä pyöräilemään saarta ympäri. Toiselle puolelle päästyämme pysähdyimme syömään paikalliset sapuskat, jotka olivat jälleen maittavat. Jo tässä vaiheessa alkoi pieni tuulenvire käymään ja me lähdimme suuntaamaan saaren etelä kärkeä kohti. 5 minuuttia edettyämme alkoi pieni sade, jota suojauduimme puun alle. siellä tovin oltuamme totesimme, ettei sade haittaa ja jatkoimme matkaa, kunnes sadan metrin päässä näkyi kaatosade tulevan kohti. Eikun taas puun alle, joka ei tällaiselta sateelta suojannut ollenkaan. Siitä sitten äkkiä fillarin selkään ja vain 50 metrin päässä olisi ollut sateensuoja jonne pääsimme paikallisten seuraan. Toisella puolen tietä oli  ravintola, jota emme aluksi huomanneet. Saman sade suojan löysivät myös brittitiläinen pariskunta, joista mies tarjosi snorkkelia kun lähdimme ylittämään tietä ravintolan puolelle. Siellä sitten vietimmekin seuraavan puoli tuntia. Vaatteet olivat jo niin märät että niistä pystyi rutistamaan vettä. Onneksi kesä kuivaa, minkä kastelee.

Päätimme myös, että haluamme jäädä tänne pari päivää pitempään ensi perjantaihin saakka. Toivottavasti vaan lauttavuoron vaihto sujuu ongelmitta. Nyt lähdetään syömään ja juomaan.

Nyt ollaan paikassa jossa ei ketuta eikä v****a. Nyt on flunssat kärsitty ja kaikin puolin mahtava olo.
Kerrotaanpa kuitenkin edellispäivästä. Tanja tunsi olevansa paremmassa kunnossa ja lähdettiin aamusta päätien varteen bongaamaan taksia joka veisi meitä päivän minne tahdotaan. edellisen päivän tarjoushan oli 500.000rp, joten nyt tietysti yritettiin nipistää viimeisetkin mehut kuskeista ja muutaman kuskin kanssa keskusteltuamme totesimme, että se 500.000rp taisi olla hyvä hinta. lähdettiin tinkaamaan 300.000 ja se ei kuskeja paljoa naurattanut. kunnes yksi aikaisemmista kuskeistä täräytti takaisin ja hyväksyi 350.000rp. Oltiin kyllä yhtä hymyä. Suurin osa päivästä meni sitten taksissa istuessa. Ensin suuntasimme balin läntisimpään osaan kohti water palace nimistä paikkaa, joka todella oli nimensä veroinen. Siellä oli joku vanha kärnä rakennuttanut itselleen hienot tilukset joita ympäröi pääasiassa vesi ja puutarhat.

Tästä maailman kuumimmasta paikasta hyppäsimme taas kylmään taksiin. kyllä helpotti, tosin ei Tanjan flunssaan. Seuraava kohteemme oli mother temple tulivuoren toisella puolella. Tie sinne oli viidakon keskellä olevaa sykeröä ja upeita maisemia, kun tie nousi korkeuksiin ja laski yhä uudestaan. Mother temple oli sitten ihan hieno paikka. komeita rakennuksia, mutta pilattu kaupallistamalla koko homma. vähän jäi huono maku.

Sen päivän taksissa istumisen jälkeen Tanjan flunssa oli palautettu. Lauantaina sitten kirjauduttiin ulos hotellista ja meno Gili saarille alkoi hyvin, kun kuskikin oli ajoissa meitä hakemassa. Miinuksena Tanjan sairas olo. Sitte satamassa sitä perinteistä jo thaimaassa sekä armeijassa tutuksi tullutta, kiire odottamaan meininkiä. Lopulta veneeseen päästyämme matka alkoi kohti paratiisia. Vene matka meni nukkuessa, vaikka parinmetrin päässä takana jylläsikin vaivaiset 5kpl 250hp perämoottoria.

Mun oli pakko saada tää kuva tänne. Gili Trawangille päästyämme alkoi asumuksen etsintä, jos näitä voi sellaiseksi kutsua. Budjetti mjoitukselle oli vielä laitettu meidän mielestämme korkealle noin 500.000rp/yö. Kolme kertaa saaren pohjoisrannan läpi rinkat selässä käveltyämme ja kymmenet bungalowit tsegattuamme, meillä oli kuuma. Siis oikeesti KUUMA! Ratkaisut tämän paikan majotukseen olivat vähissä ja päädyimme saaren kalleimmasta päästä olevaan Villa Unggul nimiseen paikkaan 800.000rp/yö. Huoneen nähtyämme ei ollut muita vaihtoehtoja. Tämä on upea paikka. Noh tänään sitten olemme todenneet tämän paikan jopa edulliseksi, koska ei tarvitse maksaa erillisistä palveluista kuten rantatuolit ja aamiainen, jotka sisältyvät hintaan. Aamulla ei ollut yhtään itikan puremaa ja nukuimme paremmin kuin kertaakaan loman aikana ja flunssa oli tiessään. Pakko sanoa että turha pilata lomaa huonon, mutta halvan majoituksen takia.

Kuva on otettu tänään rannalta jonne matkaa 20 metriä meidän huoneen ovelta. Koko aamupäivän aamiaisen jälkeen vietimme beachillä oleskellen, jatkuvasti aurinkorasvaa lisäillen. Vuokrasimme snorklaus välineet. Janille tuli päivän mittaan varmaan 7 snorklaus kertaa ja Tanjalle 2. Kalojen kirjo täällä on mahtava vaikka koralli ei niin upeaa olekaan. Nyt vain odotamme että jollain kerralla se kilpikonna ui eteen. Niitä täällä pitäisi olla runsaasti. Paikalliset kasvattavat niitä tällä saarella ja tarpeeksi kasvettuaan ne pääsevät vapauteen. Yksi outo, mutta hyvä ja rentouttava piirre saarella on, ettei täällä ole moottorikäyttöisiä kulkuneuvoja maalla. Kovimmat saundit päiväsaikaan saa aikaiseksi paikallinen "jäätelöauto" ja "taksi" joka on varustettu kilkuttimilla.

Paikallinen ruoka on ollut hyvää täällä saarilla. Vihdoin Jani on saanut tulista ruokaa jota ei balilla saanut, vaikka mitkä curry hässäkät tilas. Eli täällä vietetään 3 yötä vielä, mutta jää nähtäväksi raaskitaanko jäädä vielä pidemmäksi aikaa. Seuraava hotelli meillä on varattu ensi lauantaista eteenpäin Jimbaranilta Balilla.

Denpasar ei ollut todellakaan kummoinen ostosparatiisi. Huomattiin että ostokset jäävät viimetinkaan bangkokissa tehtäviksi. Meillähän on yksi ilta aikaa siellä, joten jää nähtäväksi miten keritään. Denpasarista löysimme oikean ruokakaupan, jonka haju ei ollut järin houkutteleva ruoka ostoksien tekoon, mutta löysimme vihdoin leivän päälle voita sekä juustoa. Kauppa kierroksen jälkeen suuntasimme rannalle ja kun olimme täällä jo usean päivän ehtineet olemaan, niin emme turhaan mitään aurinkorasvaa laittaneet ja tulos oli sama kuin joka reissulla. Olímme punaisia kun keitetyt ravut ja nyt olemme nuolleet haavojamme päiväs aikaan hotellihuoneessa ja kuluttaneet purkillisen aloe veraa...

Tämä sanur beach on vanhusten suosiossa, mutta tähän aikaan vuodesta täällä on low season ja todella vähän turisteja. Paikan rauhallisuus on sopinut meille loistavasti, ei ole ollut turhan tungettelevia kaupustelijoita ja kun tinkii niin kaiken saa halpaan hintaan, siis normaali hintaan nähden. Esim. venematkasta gili saarille jonne lähdemme lauantai aamusta, maksoimme alle puolet normaalista hinnasta joka oli 1.200.000rp per henkilö. Enemmänkin olisi voinut varmaan tinkiä, kunhan ensin kunnolla tottuu touhuun.

Tässä kuvassa jani on kuta beachin aalloissa (Keskellä pieni täplä), tästä saa hyvän kuvan aallon koosta, jotka rikkoutuvat vasta aivan rannassa. Meillä ei viimeisiltä muutamalta päivältä juuri kuvia ole. Eipä hotellihuoneessa paljon kuvattavaa ole. Vielä ihon polttamisen lisäksi Tanja on kärsinyt flunssasta, ehkä pienestä lämmöstä ja menihän tossa vielä vatsakin sekasin, mutta nyt jo näyttää paremmalta. Jos Tanjan kunto sallii, niin huomenna yritämme lähteä katselemaan isoa temppeliä, tulivuorta ja mitä tuolta lienee löytyykään, autokuskin kun täältä saa 40 e hintaan koko päiväksi. Pitää varmaan siitäkin yrittää tingata.